Vaihtoehtoisen käyttötekniikan mahdollisuuksia ja haittoja.

1. Sähkön käyttötekniikka

Akulla toimivat käyttötekniikat ovat nyt vakiintuneet henkilöliikenteessä ja osoittautuneet käyttökelpoiseksi vaihtoehdoksi polttomoottoreille jokapäiväisiin tarpeisiin. Myös maataloudessa on aloja, joilla akkusähkökäyttö on järkevää esimerkiksi pientraktoreissa. Maataloussovelluksissa, kevyessä peltotöissä tai kunnallisessa käytössä akkusähkökone täyttää käytännön vaatimukset. Sähkömoottoreiden käyttö ei kuitenkaan ole tällä hetkellä vielä ajateltavissa suurempiin ja tehokkaisiin koneisiin. Ne vaativat suurempaa vetovoimaa tai moottorin on käytettävä ajovoimansiirron lisäksi myös muita osia, kuten puimurin puintikoneistoa. Näiden käyttämiseksi tarvitaan erittäin suuri ja siksi raskas akku. Esimerkiksi 135 kW:n traktorissa sähkökäytön akku painaa kymmenen kertaa enemmän kuin perinteinen polttoainesäiliöllä varustettu moottori. Tulos: Kone olisi liian raskas ja aiheuttaisi pitkäaikaisia ​​maaperävaurioita tiivistämällä pellon pintaa käytön aikana. Pienempi akun teho hyväksyttävällä lisäpainolla ei mahdollistaisi käytännöllistä ajoaikaa eikä ajomatkaa.

Teknologisen kehityksen nopeutta ei kuitenkaan pidä aliarvioida. Erityisesti akkukapasiteetit ja latausnopeudet ovat yhä parantuneet viime vuosina. Akkujen ja latausinfrastruktuurin korkeat investointikustannukset hidastavat aluksi laajentumista käytännössä, mutta taloudellisilla kannustimilla ja halvalla, itse tuotetun sähkön käytöllä investointi voi maksaa itsensä takaisin vuosien kuluessa. Viljelijän olisi tällä hetkellä investoitava 40 000 euroa omaan latausinfraansa.

2. Vetykäytön tekniikka

Vedyn käyttö polttokennoissa, maatalouden vaihtoehtoisena käyttötekniikkana, on tällä hetkellä epärealistinen. Maatalouskoneet vaativat paljon tehoa lyhyessä ajassa - polttokennoa ei ole suunniteltu siihen. Vetypolttomoottoreiden käyttö olisi kuitenkin mahdollista tulevaisuudessa. Toisin kuin sähkökäytössä, tällä olisi se etu, että maatalouskoneiden nykyinen voimalinja voitaisiin oleellisesti säilyttää, vaikka tietysti olisi asennettava eri moottori. Vedyn kuljettaminen vaatii kuitenkin kymmenen kertaa suuremman säiliötilavuuden kuin aikaisemmissa kokoonpanoissa - tai usein toistuvia säiliön täyttöjä. Lisäasennustila muuttaisi täysin nykyisen konesuunnittelun. Muita haasteita ovat infra ja logistiikka: Oman vetytankkausaseman rakentaminen on erittäin kallista verrattuna dieseltankkausasemaan. Maatila joutuisi tällä hetkellä investoimaan noin 800 000 euroa. Lisäksi, toisin kuin pistorasiasta tuleva sähkö, vetyä olisi toimitettava tilalle hyvin usein.

3. Nestemäiset polttoaineet

Lupaavin käyttötekniikka on ns. drop-in-polttoaineet. Termi on johdettu siitä edusta, että ajoneuvoon ei tarvita muutoksia niiden käyttämiseksi. Polttoaineen valmistukseen käytetään esimerkiksi biologista jätettä ja öljyjä, kuten HVO-polttoainetta. Toinen drop-in-polttoaine on e-polttoaine, joka tuotetaan vedestä ja hiilidioksidista sähköllä. Vaikka drop-in polttoaineiden, kuten perinteisen dieselin, käyttö vapauttaa hiilidioksidia, saman verran hiilidioksidia poistuu ympäristöstä niiden valmistuksen aikana. Ne ovat siis CO2-neutraaleja. Lisäksi HVO:hon siirtyminen olisi suorassa vertailussa ylivoimaisesti halvin ja tehokkain, sillä myös olemassa oleva kalusto hyötyisi siitä. Keskimääräinen maatila joutuisi investoimaan vain noin 8 000 euroa polttoaineen varastointijärjestelmään.

HVO on jo teoriassa saatavilla ja CLAAS on hyväksynyt sen käytön suurimmassa osassa koneistaan ​​vuoden 2023 loppuun mennessä – kestävää dieselvaihtoehtoa ei kuitenkaan vielä saa myydä Saksan huoltoasemilla. E-polttoaineita on saatavilla riittävä määrä vasta vuodesta 2030 alkaen. Toinen ympäristöystävällinen nestemäinen polttoaine on jo saatavilla oleva ja käytetty biodiesel. Sen käyttäminen edellyttäisi kuitenkin koneisiin muutoksia ja sen lisäksi käsittely ja varastointi ovat monimutkaisia.